mediaserver-2.vuodatus.net/g/9/90658/1251197812_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e.jpgLeo. Minun ensimmäinen ikioma koirani näki päivänvalon joskus keväällä 2000. Tämä persoonallinen ja haastava sekoitus lapinkoiraa ja novascotian noutajaa muutti luokseni asumaan palttiarallaa seitsemän vuotta sitten. Leo oli tuolloin varsin vetreä kaksivuotias. Leon ottaessani minä en tiennyt minkälaiseen sillisalaattiin olin mennyt käteni laittamaan.
Kuvittele tollerin luonnetta. Sitten kuvittele vain niitä tollerin luonteen huonoja, tai pitäisikö sanoa haastavia puolia. Sitten tee sama lapinkoiralle. Tuloksena on Leo. On tietenkin yksilökohtaista kuka mitäkin ominaisuutta koirassaan vaikeana/helppona pitää. Minä itse otin Leon täysin tietämättömänä siitä, että maailmassa on olemassa muunkin luonteisia koiria kuin se ihana ja lutuinen labradorinoutaja, jollainen meillä asusteli lapsuudenkodissa. Leo oli kaikkea muuta. Herkkä ja omanarvontuntoinen, mutta toisaalta kova dominoimaan. Riistaviettinen. Itsenäinen. Itsepäinen. Täysin haluton miellyttämään ja aivan mahdottoman kova tyttöjen perään. Tällainen yhdistelmä sitä kun sitten lyötiin kokemattoman koiranomistajan käteen, niin lienee kai sanomattakin selvää, että ongelmiahan siitä seurasi. Moneksi vuodeksi.
Mutta toisaalta samalla Leo on ollut myös minun paras opettajani mitä koiriin tulee. Olisinko koskaan tarttunut niihin lukuisiin koirankasvatusopuksiin ja ottanut asioista selvää, jos kotonani ei olisi asunut tuota vaikeaa koiraa. Tuskin. Olisin todennäköisesti edelleen se sama mistään mitään tietämätön koiranomistaja. 
Nykyään Leo on mitä ihanin kotikoira. Oikealla kasvatuksella Leosta saatiin kuin saatiinkin yhteiskuntakelpoinen ja tottelevainen koira, mutta kovaa työtä se vaati. Totta kai se pojan perusluonne siellä yhä tallella on, sillä mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi. Järjestelmällisellä laumahierarkian noudattamisella yhteiselämä Leon kanssa kuitenkin toimii nykyään mitä ihanteellisimmalla tavalla. Enää se ei kyseenalaista rajojaan.
Nykyään Leo viettää suurimman osan ajastaan pihalla omasta tahdostaan. Leo on koira, joka ei seuraa juurikaan kaipaa; se arvostaa omaa rauhaa. Vanhemmiten sitä ei viitsi enää edes turhia hötkyillä. Sen kun pötköttää pihamaalla ja vaihtaa kerran tunnissa asentoa. Elämän pieniä iloja.
