MITÄ ON BARF?

Sana Barf on lyhenne sanoista bones and raw food, eli luita ja raakaa ruokaa. Ruokinnalla pyritään jäljittelemään ravintoa, jota sudet ja villikoirat, eli koirien esi-isät, syövät luonnossa. Barfin esiintuojana pidetään yleisesti australialaista eläinlääkäriä Ian Billinghurstia. Barf ruokinnan pääraaka-aineita ovat raaka liha, lihaisat luut, sisäelimet, maitotuotteet  sekä raa `at kasvikset ja marjat, siten että ruokavalio koostuu karkeasti jaoteltuna 60-80 prosentista raakoja lihaisia luita ja 20-40 prosentista raakoja kasviksia, raakaa lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita.

Tarkempaa tietoa barffauksesta löytyy mm. täältä: www.murrenmurkina.com

Miksi raakaruokintaa?

Syy siihen, miksi meillä siirryttiin Mystin kanssa kuivamuonaruokinnasta barffaukseen keväällä 2009, johtui pääosin Mystin virtsasta virtsanäytteen yhteydessä löytyneistä struviittivirtsakiteistä.

Vaikka barffauksen aloittaminen tuntuikin aluksi pelottavalta (a:siksi että pelkäsin koiran ensi töikseen tukehtuvan luihin b: siksi, että pelkäsin, että en osaa ruokkia koiraa tarpeeksi monipuolisesti), ei minulla nyt, reilu puoli vuotta raakaruokinnan aloittamisen jälkeen, ole ko. ruokinnasta mitään muita kuin positiivisia kokemuksia. Sen lisäksi, että virtsakiteet ovat hävinneet täysin, myös Mystiä ennen vaivanneet anaalirauhasvaivat ovat historiaa. Tässä kohtaa mainittakoon, että Mystin ollessa kuivamuonaruokinnalla, tyhjensin anaalirauhasia kerran tai jopa pari kertaa kuussa. Raakaruokintaan siirtymisen jälkeen, en ole joutunut toimittamaan tätä ikävää toimenpidettä kertaakaan. Tämän lisäksi Mystin paino on noussut (mikä on pelkästään hyvä asia, sillä kuivamuonaruualla Mysti oli lähinnä luuta ja nahkaa) sen karva kiiltää, hammaskivi on kadonnut, eikä virtsatientulehduksia ole esiintynyt sen koommin. Kaiken kaikkiaan koira on kaikin puolin erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa.

Näiden muutosten varjossa, uskallankin väittää, että syy siihen että virtsakiteitä ylipäätään muodostui, on teollisessa kuivamuonassa, joka ei millään pysty tyydyttämään harrastavan koiran ravinnontarvetta ja jonka en millään tasolla myöskään usko edistävän viljoineen, teurasjätteineen sekä kaikenmaailman lisä-, väri- ja säilöntäaineineen koiran hyvinvointia.

 Struviittivirtsakiteet ja barffaus

Struviittivirtsakiteet ovat niinsanottuja struviittivirtsakivien ensiasteita. Struviittikiteet muodostuvat virtsaan liuenneiden kivennäisaineiden määrän kohotessa liian korkeaksi/virtsan pH:n ollessa liian emäksinen. Myös liian proteiinipitoisen ruuan on todettu altistavan kiteille. Hoitamattomana virtsakiteet kehittyvät helposti virtsakiviksi.

Struviittikiteisiin taipuvaisen koiran ruokinnan tärkeimmät periaatteet ovat, että koira juo riittävästi ja virtsan pH pidetään tarpeeksi laimeana ja happamana, koska struviittikiteet muodostuvat nimenomaan emäksisessä virtsassa. Virtsan happamoittamisella pyritään antamaan struviittikiteille mahdollisimman huono kasvualusta. (Tässä kohtaa on kuitenkin varottava happamoittamasta virtsaa liikaa, koska tällöin vaarana on hankalammin hoidettavissa olevien kalsiumoksalaattikiteiden muodostuminen).

Se, että koiralla on struviittivirtsakiteitä ei ole maailmanloppu (kuten minä aluksi ajattelin). Päinvastoin. Kiitos näiden viheliäiden kiteiden,oma koirani syö nyt terveellisemmin kuin koskaan. Ja uskallan myös väittää, että koirani voi paremmin kuin koskaan. Struviittikiteisiin taipuvaisen koiran raakaruokinta ei ole vaikeaa. Se ei omien kokemusteni valossa poikkea kovinkaan merkittävästi terveen koiran raakaruokinnasta. Kuten jo aikaisemmin totesin, tärkeintä on että struviittikiteisiin taipuvaisen koiran virtsan pH pidetään tarpeeksi happamana. Tämän vuoksi virtsan pH:ta on tarkkailtava säännöllisesti. Virtsan pH:n mittaaminen onnistuu helposti apteekista saatavien pH liuskojen avulla. Virtsan happamoittamiseen olen itse käyttänyt niin ikään apteekista saatavaa dl-metioniinia, jota olen antanut 6 kiloiselle koiralle n. puoli mitallista päivässä. Aluksi sekoitin ruokaan myös c-vitamiinia niin ikään virtsan happamoittamistarkoituksessa, mutta koska tätä nykyä käytän kasvissoseessa runsaasti c-vitamiinipitoisia hedelmiä, kuten omenaa ja marjoja, en koe c-vitamiinin lisäämistä enää tarpeelliseksi. Pienen määrän c-vitamiinia Mysti saa hedelmien ja kasvisten lisäksi merileväravintolisästä, jota lisään ruokaan päivittäin.

Säännöllisen virtsan pH:n mittaamisen lisäksi, kannattaa ruokinnassa kiinnittää jonkin verran huomiota myös siihen mitä lihoja koiralle syöttää. Periaatteessa eri lihoista esim. hevosenliha (korkea magnesiumpitoisuus) ja sisäelimet saattavat altistaa kiteille, joten niiden määrää raakaruokkinnassa kannattaa minun kokemusteni mukaan ainakin aluksi säännöstellä. Suurien proteiinimäärien sijasta koiralle kannattaa syöttää korkealaatuisia proteiineja.

Kasvissoseeseen olen laittanut pohjaksi pääsääntöisesti omenoita, lehtisalaattia ja varsiselleriä. Sekaan olen lisännyt vaihtelevasti erilaisia vihreitä kasviksia, kuten kurkkua, kaalia, lanttu tms. Lisäksi olen käyttänyt kasvissosessa säännöllisesti karpaloita tai puolukoita niiden virtsateiden terveyttä ylläpitävän vaikutuksen takia. Tässä kohtaa mainittakoon, että herne ja porkkana ovat kasviksia, joista olen kuullut joidenkin koirien saaneen allergiaoireita. Kaali on vahva vihannes, joka ei myöskään kaikille koirille sovi. Pinaatti ja punajuuri sisältävät oksaalihappoa, joka sitoo kalsiumia kalsiumoksalaatiksi ja rasittaa jatkuvasti/runsaasti käytettynä munuaisia. Tämän vuoksi olen itse välttänyt punajuuren ja pinaatin käyttämistä ruokinnassa, tai korkeintaan antanut niitä vain silloin tällöin pieninä annoksina. Tomaattia,paprikaa, avokadoa ja viinirypäleitä ei tule kasvissoseeseen laittaa. Kaksi viimeksi mainittua ovat koirille suurina määrinä nautittuna vaarallisia.

Tarkempaa selontekoa virtsakiteisiin tapuvaisen koiran ruokinnasta on luettavissa blogistani päiväkirjan muodossa kohdasta: päiväkirjaa struviittikiteisiin taipuvaisen koiran ruokinnasta