28.12

Leo voi jo paremmin. Se sai eilen Zitac 200 mg 3 1/2 tabletin annosta ja tämän lisäksi hieman haudutettua kaurapuuroa. Illan ja yön aikana ei oksentanut ollenkaan ja tänään pappa halusi jo jäädä ulos loikoilemaan. Huh! Taidettiin selvitä säikähdyksellä (kop,kop).

27.12

Joulu sujui mukavissa merkeissä Kiikan maalaismaisemissa siihen saakka kunnes Leo alkoi eilen illalla oksentelemaan sappinestettä. Annoin Leolle piimää vatsaa rauhoittamaan, mutta oksentelu jatkui siitä huolimatta koko yön. Yöllä Leo oksensi vaahdon lisäksi myös ruuat ulos. Aamulla jälleen uudet oksennukset. Annoin Leolle jälleen aamulla piimää. Kotiin päästyään Leo oksensi taas sappea. Kotona annoimme sille laihaa kaurapuuroa ja Zitacia. Nyt Leo on nukkunut oksentamatta makuuhuoneessa pari runtia putkeen. Mutta silmistä näkee, että pappa on kipeä. Leo ei myöskään halunnut sen enempää Kiikassa kuin kotonakaan olla ulkona, vaan se halusi sisälle nukkumaan. Meidän Leo, joka viettäisi normaalisti pihalla 24/7, jos se saisi itse valita.

Huoli on suuri. Mieleen palaavat liiankin selkeästi parin vuoden takaiset taistelut tätä samaista "tautia" vastaan. Tuolloin näille oireille ei koskaan löytynyt oikein selkeää syytä. Ja nyt Leo on pari vuotta vanhempi. Vanha koira. Jaksaisiko se toista samanlaista taistelua? Olisiko inhimillistä edes pyytää sitä jaksamaan? Kamalia ajatuksia...

Voi tietenkin olla, että tämä on vain ohimenevää. Että jouluinen reissailu ensin hotellissa ja sitten maalla aiheuttivat Leolle vain liikaa stressiä ja Leo reagoi tähän vatsallaan. Lenkille päästessään pappa on kuitenkin ihan pirteä. Täytyy katsella tässä vielä huominen. Jos lääkkeetkään eivät ala auttamaan, täytyy lähteä Leon kanssa eläinlääkäriin. Tulisipa Leo pian kuntoon.

13.11

Jos tästä työttömyydestä täytyy jotakin positiivisia  sanoa, niin yksi positiivinen asia on aivan ehdottomasti se, että pääsen viettämään enemmän aikaa koirieni kanssa luonnossa ja ennen kaikkea nauttia tästä ihanasta alkutalvesta valoisaan aikaan. Kahdentoista aikaan päivällä metsät ovat tyhjiä muista ihmisistä ja koirista. On mahtavaa lähteä koirien kanssa raikkaaseen pakkasilmaan kävelemään, ilman että tarvitsee kiirehtiä yhtään minnekkään. 

2.11

Mysti 4V! 

Neljä vuotta takana yhteistä taivalta tuon kertakaikkisen ihanan koiran kanssa. 

Synttäripäiväksi Mysti sai kurja kyllä vähän mahanpuruja. Eilinen etukäteislahja, hevosen tukeva putkiluu, oli sittenkin kaverille vähän liikaa. Ei olisi pitänyt antaa Myssykän ahmia.

Iloinen yllätys oli, että Mystin kasvattaja soitti heti aamusta ja toivotti Mystille onnea. Turisimme pitkään puhelimessa. Olipa kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

24.10

Leon selkä vaikuttaa jo paremmalta. Työmiehet lupailivat myös että piharemontti olisi ensi viikolla valmis, joten pian pappa pääsee taas päivystyshommiin.

15.10

Tutkin eilen Leon vielä läpikotaisin siltä varalta että jossain piilossa olisikin vielä lisää puremahaavoja. Niitä ei löytynyt. Sen sijaan Leo aristi alaselkäänsä, jonka kanssa sillä on aikaisemminkin ollut ongelmia. Lieneekö selkä sitten niksahtanut koiran hypätessä korkean aidan yli kissan perään. 

Leolle on määrätty puremahaavan aiheuttamiin kipuihin Rimadylia. Toivotaan että se auttaa myös selkään. Pidän Leon jokatapauksessa levossa ja kevyellä liikunnalla tämän ja ensi viikon. Jos selkä ei osoita paranemisen merkkejä ei muuta kuin lääkäriin...

11.10

Minun ollessani agilitykisoissa Leo rassukka oli joutunut tappeluun naapurin koiran kanssa. Tai rassukka ja rassukka. Oli itsekin ollut tappelussa osallisena. Koskaan en ole nähnyt että Leo olisi tehnyt kärpäsellekään pahaa. Nyt se oli purrut toista koiraa kaulaan. Onneksi toisella koiralla oli paksu turkki, joten hampaat eivät menneet läpi. Sen sijaan toinen koira ennätti purra Leoa etujalkaan sen verran pahasti että nyt kaveri lonkuttaa. Leo joutui antibioottikuurille ja syö siinä samalla kipulääkkeitä. Toivottavasti masu kestää. Ulos ei ole Leolla asiaa seuraavaan pariin viikkoon. Voi Leo rassukkaa...

Remonttireiskat jatkoivat hommia pihalla. Ja Leo masennuksensa potemista sisätiloissa. Välillä se kävi päivystämässä ulko-oven edessä, mutta luovutti melko nopeasti ja vetäytyi makuuhuoneeseen nukkumaan. Kaverin elämänilo on sammunut lähes täysin kahdessa hassussa päivässä...

Piharemonttia ja masentunutta koiraa...

Tänään saapuivat huoltomiehet kaivamaan pihaa auki ja uusimaan salaojia. Samalla kaatavat kuulemma pihasta pari puuta. Koko pikku piha on nyt hujan hajan ja reikiä täynnä. Kaikki pihatavaramme ovat isossa kasassa talon seinää vasten. Leon koppi ja pihan verkkoaita lojuvat vastapäisessä rinteessä.Urakan arvioitu kestoaika on kolme viikkoa.

Kolme viikkoa on pitkä aika viettää sisällä koiralle, joka on tottunut viettämään päivästään ulkona sen 18 tuntia. Nyt on takana vasta yksi päivä ja muutoksen huomaa Leossa heti. Aluksi se pakeni sisällä kaivuukoneen ääniä. Sitten se yritti epätoivoisesti päivystää ulko-oven edessä ja avata ovea katseen voimalla. Sen jälkeen alkoi sydäntäsärkevä tyhjyyteen tuijottelu. Ymmärrettyään vihdoin, että se ei tule pääsemään ulos, Leo vetäytyi makuuhuoneeseen nukkumaan koko loppupäiväksi. Ulkokoira mikä ulkokoira.

Vaikka olenkin useasti katunut tähän pieneen, vetoisaan ja ahtaaseen rivitaloluukkuun muuttamista siitä ihanasta, tilavasta kerrostaloasunnosta, nyt tuota koiraa katsellessa minä vain saan varmistuksen siitä, että tein oikean päätöksen. Surkea katsoa tuota koiraa. Onneksi ystävälliset naapurimme lupasivat että Leo saa "asustella" heidän pihallaan remontin ajan.