14.3.2010
Nyt täytyy kyllä myöntää, että olen ollut todella laiska tämän kirjoittelun suhteen. Se johtunee siitä, että agilityrintamalla ei ole tapahtunut mitään sen suurempia. Mitä nyt olemme Mystin kanssa saaneet tässä välissä SM-nollat kasaan, voittaneet Suomen tanskalais-ruotsalaisten pihakoirien vuoden agilitytulokaspalkinnon ja saaneet ensimmäisen AVAsertimme. Että sellaista pientä. 
Tänään kävimme kisaamassa Hakunilan seudun koiraharrastajien kisoissa Purina-areenalla. Ja täytyy sanoa, että kyllä sillä henkisellä fiiliksellä on vain suuri vaikutus onnistumiseen. Tänään oli alusta asti hyvä ja varma fiilis. Päätin, että tänään juostaan - eikä meinata. Kun SM-nollat ovat kerran jo kasassa, niin nyt voi mennä sitten kaikki tai ei mitään asenteella. Ja se tuotti tänään tulosta. Ensimmäisen agilityradan suoritimme puhtaasti, yli kuusi sekuntia alle ihanneajan, ja sijoituimme kolmansiksi. Myös serti tästä suorituksesta mätkähti. Toinen hyppyrata meni, jopa vieläkin paremmin, kunnes innostuin omasta vauhdistani niin, että päätin vielä ottaa loppuun kunnon kirit, millä seurauksella ohjasin Mystin ohi neljänneksi viimeisen esteen. Mutta mielummin hyvä rata ja hylsy, kuin huono rata ja yliaikanolla. Olen iloinen siitä, että uskallan itse viimeinkin ottaa riskejä ja liikkua radalla nopeasti. Se on sitä agilitya parhaimmillaan. 
3.1.2010 JAU:n kisat Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa
Reilun kuukauden mittaisen kisatauon jälkeen minulla oli jälleen perhosia vatsassa heti sunnuntaiaamusta. Aamupala jäi vähäiseksi - samoin yöunet. Yritin mennä illalla nukkumaan jo yhdeksän aikaan, mutta eihän siitä mitään tullut, kun takana oli valvotut uuden vuoden yöt,eikä keho ollut tottunut menemään levolle vielä tuohon aikaan illasta. Pyörin sängyssä kaksi tuntia. Aamulla kello herätti viideltä. Ulkona oli säkkipimeää. Ja pakkasta reilut kaksikymmentä astetta. Kiitin onneani, että kyse oli sisäkisoista. Muuten olisin rehellisesti sanottuna vetänyt kyllä peiton takaisin korviin.
Kisapaikalla oli mini kolmosille kolme peräkkäistä starttia. Minä en ehtinyt ottaa osaa kuin kahteen ensimmäiseen, koska minun oli ehdittävä Hyvinkäältä vielä töihin Helsingin Etelä rantaan puolelta päivin. Ensimmäinen rata oli melko hankala. Varsinkin näin tauon päätteeksi. Se oli sellaista kieputusta. Putkeen, putkeen ja putkeen. Putkissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Päinvastoin. Ne ovat meidän suosikkiesteitämme agilityssa.Nyt putket oli kuitenkin tungettu sellaiseen sumaan hallin perälle, että siinä oli suuri vaara kompastua omiin kinttuihinsa. Mysti juoksi radan nopeasti, mutta menin siitä putkipyörityksestä sen verran sekaisin, että estejärjestys oli hetkellisesti unohtua. Siinä hukkasimme tärkeät pari sekuntia. Myös kontaktit menivät turhalla varmistelulla. Tulos: yliaikanolla. Taas kerran. Neljäs sija viidenkymmenen osallistujan joukossa ei paljon lohduttanut, kun kisakirjamerkintä jäi jälleen uupumaan. 
Toinen rata oli enemmän mieleeni, koska rata perustui paljon koiran irtoamiseen ja nopeaan liikkeeseen, ilman vaikeita koukeroita. Jännityskin alkoi toiselle radalle mentäessä helpottamaan ja radalla oli oikeastaan vain yksi vaikea kompastuskohta radan loppuosassa. Siinä koira piti lähettää puomin alla suorana kulkevaan putkeen, jonka jälkeen ohjaajan olisi täytynyt ehtiä ohjaamaan koira vielä putken jälkeisen esteen yli. Meidän ratamme meni muuten mainiosti, mutta tämä kyseinen ongelmakohta toi meille suorituksestamme viisi virhepistettä. Ohjasin Mystin putkeen, jonne se ei kuitenkaan suostunut ensi yrittämällä menemään, koska lähdin itse juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. Mutta totta puhuen, vaikka Mysti olisi mennytkin putkeen nopeasti, en ole yhtään varma olisinko ehtinyt seuraavalle esteelle ajoissa. Minä en kuitenkaan ole mikään pikajuoksija. Tältäkin radalta saimme yliaikaa, joskin Mysti pyöri putken suun edessä sen pari sekuntia, enkä vitosen jälkeen viitsinyt enää juosta loppurataa täysillä. Mutta nollaradalla aikamme olisi siis mennyt alle ihanneajan, joskaan ei silloinkaan huikeasti. Seuraavissa kisoissa pitäisi siis vain yrittää juosta. Lujaa. Ja unohtaa se turha varmistelu.
28.12.2009 Omatoimitreenit hallilla
No niin. Hyvä että ehdin sentään tänne hehkuttamaan niitä loistavasti sujuneita viime viikkoisia treenejä ja Mystin kontaktinpitoa, sillä tänään treenit menivätkin sitten ihan päin sitä itseään. Mystin joulupyhien vietto jatkuvan huomion keskipisteenä ja ilman sen kummempaa aktivointia kostautuivat välittömästi.
Ehdin jo ajatella, että näistä tulisi hyvät treenit, sillä Mysti oli revetä liitoksistaan päästessään sisälle halliin. Koska halliin oli tulijoita jonossa, en ottanut ennen radalle lähtöä sen kummempia tottisharjoituksia. Olisi pitänyt ottaa. Ja ihan ajan kanssa. Heti radalle päästyään Mysti nimittäin karkasi käsistä täysin. Tuo normaalisti niin kovin kuuliainen koira ei paljon jaksanut tänään minun ohjeitani kuunnella, koska sillä oli niin kova tarve päästä purkamaan ylimääräistä energiaansa. Johan se olikin ehtinyt sitä tässä pitkät 4 päivää varastoimaan. Mysti kyllä teki kaiken sata lasissa, mutta minun ohjeitani se ei siinä samalla ehtinyt kuunnella. Ja juuri kun minä ehdin niitä Mystin juoksukontakteja puomillakin niin hehkuttamaan, niin eiköhän tuo mokoma hypännyt ensi töikseen puomilla kontaktipinnan yli. Pujottelunkin se aloitti ihan mistä lystäsi, ajatuksenaan selvästikin:" Mitäs sillä on väliä miten tämän tekee, kunhan pääsee suorittamaan."
Lopputreenistä kun tyttö oli sekoillut radalla viitisentoistaminuuttia, saimme sentään puomin muutaman kerran kunnialla suoritettua. Ja pari pientä radan pätkääkin onnistui hirvittävillä kaarroksilla. Mutta hyvä fiilis näistä treeneistä ei kyllä jäänyt. Kaiken huipuksi treenien loppupuolella seurakaverini saapuivat sheltteineen halliin treenaamaan ja ottaessani siinä samalla Leoa ulos häkistä, päättikin tuo mokoma rynnätä morjestamaan näitä koiria. Mysti kuvitteli tietenkin omaan Mystimäiseen tapaansa, että Leo juoksi toisten koirien tykö ajatuksenaan aloittaa pieni, virkistävä nujakka ja jollain konstilla tuo pikku perkele pääsi sekin häkistä ulos ja säntäsi raketin lailla pitämään omiensa puolia. Ilmeisesti Mystin mielestä treenit olivat kuitenkin jääneet liian lyhyiksi, sillä riidanhaastomatkallaan tuo ehti suorittaa välissä vielä renkaan varsin mallikkaasti. Että sillä lailla. Tunsinpa taas olevani oikein mallikelpoinen koiranomistaja. Ja minä kun se olen vielä aina ensimmäisenä arvostelemassa omistajia, joilla koirat ei ole hanskassa. Ja kaiken lisäksi sunnuntaina olisi sitten ne kisat.
No, nyt meillä sitten metsästetään sitä kadonnutta johtajuutta ja molemmille koirille on 2 päivää huomiotyhjiötä luvassa.
23.12.2009 Ensimmäiset ohjatut treenit tauon jälkeen
Ensimmäiset ohjatut treenit tauon jälkeen. Teimme minulle mieluisaa rataa, jossa pääsimme treenaamaan irtoamista. Uskalsin luottaa koiraan ja rata sujui aivan mahtavasti. Mysti oli mahtava.
Tauko on ehdottomasti tehnyt meille molemmille hyvää. Mysti suorittaa rataa aivan eri temmolla ja keskinäinen suhteemme on nyt kunnossa. Olen myös huomannut, että olen tehnyt virheen treenatessani aikaisemmin Mystin kanssa vapaaharjoitteluajallamme pitkiä ratoja. Nyt tauon jälkeen olemme treenanneet lyhyitä aikoja ja pieniä radan pätkiä, tai sitten vain muutamaa yksittäistä estettä tai ohjaustapaa ja leikkineet paljon. Tämä kai se agilityn idea onkin. Pitää yhdessä hauskaa.
Mysti on ihmeellinen koira. Jaksan päivästä toiseen ihmetellä sen toimintaa, ohjaajanlukutaitoa ja yhteistyöhalua radalla. Ilman Mystiä, en ikinä olisi noussut näin nopeassa ajassa, vain puolessa vuodessa, ykkösluokasta kolmosiin. Mysti on koira, joka antaa myös ohjaajan virheet radalla anteeksi. On vaikeaa kuvitella, että koskaan tulisin löytämään yhtä täydellistä agilitykoiraa. Mysti rakastaa lajia suunnattomasti mikä näkyy radalla valtavana suorittamisen ilona. Treeneissä kouluttajamme totesi että: Sinulla on todella kiltti ja kuuliainen koira." Ja sitähän Mysti on. Se ei koskaan tee ilman syytä virhettä radalla. Se menee juuri sinne minne ohjaaja käskee. Jos virheitä syntyy, on se syy minulle itselleni vilkaista peiliin. Kun johtajuus on kunnossa, Mysti kiipeää minun vuokseni vaikka puuhun. Mamman pikku sankari.
Oli ilo nähdä kuinka hyvin Mysti kulki treeneissä myös treenikaverini Johannan ohjauksessa. Jos itse olisin vähän parempi ohjaaja, Mystissä olisi potentiaalia vaikka mihin. Ihan huipulle asti.
19.12.2009 Treenailua tauon jälkeen
Viimeisimmästä päivityksestä on näköjään kulunut yli kuukausi aikaa. Se johtunee siitä, että olemme pitäneet Mystin kanssa kuukauden verran treeni- ja kisataukoa agilitysta. Ja oikeastaan kaikesta muustakin, mikä tarkoittaa kotitokoilua, keppien heittelyä yms. Tarkoitus oli nimenomaan pitää Mystille kunnon lepolomaa, jolloin ei tehdä yhtikäs mitään. Ainoastaan ollaan jo löhötään. Ensimmäinen lepoviikko meni siihen että Mysti seurasi minua kuin hai laivaa ympäri asuntoa ja kantoi sukkia ja leluja, tai mitä tahansa nyt suuhunsa keksikin poimia, eteeni leikin toivossa. Kun tämä ei tehonnut, alkoi pelottava tuijotus. Parin viikon päästä kaveri kuitenkin näytti tajuavan loman tarkoituksen ja otti lötköttelystä kaiken irti. 
Tämän viikon tiistaina aloittelimme sitten treenailun pikkuhiljaa. Kävimme hallilla ottamassa muutamia yksinkertaisia tottisliikkeitä, jonka jälkeen treenasimme keppejä, puomia, putkea ja paria estettä muutamia toistoja. Mysti ei meinannut pysyä nahoissaan, kun se ymmärsi pääsevänsä radalle. Kaikki esteet sujuivat täysin virheittä ja jopa esteen takaakierto, jota olimme ennen taukoa kovasti hioneet, sujui nyt ilman mitään ongelmia kaukokäskyllä. Kaikkein tyytyväisin olen silti puomiin, jonka alastulon kanssa meillä on ollut ongelmia, sillä Mysti on alkanut himmailemaan alastulossa. Nyt ei himmailusta ollut tietoakaan, vaan Mysti paineli puomin läpi tuhatta ja sataa, pysähtyi alaskontaktille kuin seinään ja jatkoi kovaa vauhtia matkaa luvan saatuaan. Olin aivan haltioissani tästä alastulosta. Nyt vain täytyy vahvistaa sitä kovasti ja toivoa, että se säilyy samanlaisena jatkossakin.
Torstain omatoimitreeneissä teimme sitten jo pientä, seitsemän esteen rataa, jossa keskityin ennen kaikkea ohjaamaan Mystiä mahdollisimman kaukaa. Loistavasti menivät nämäkin treenit ja Mysti irtosi hyvin ihan minne sen vain käskin mennä. Mamman oma mussukka. 
15.11.2009 Oman seurani ATD:n kisat Purina-areenalla
Koko viikon kestänyt pakkanen hellitti ystävällisesti kisapäiväksi, joten paikalla ei tarvinnut tutista varpaat sinisinä.
Olin enemmän kuin tyytyväinen omaan liikkumiseeni ja suoritukseeni molemmilla Heidi Viitaniemen tuomaroimilla radoilla. Varsinkin ensimmäisellä radalla oli muutamia vaikeita kohtia, jotka kuitenkin selvitimme virheittä. Mysti ei ensimmäisellä radalla jostain syystä juossut niin lujaa kun se parhaimmillaan juoksee, joten teimme yliaikanollan. Eikä siinä muuten mitään, mutta koska yliaikaa tuli vaivaiset 0.18 sekuntia, niin se kyllä pisti hieman harmittamaan. Sijoituksemme oli 5/40 ja siihen olen siihen enemmän kuin tyytyväinen. Vähän vauhtia lisää niin olemme pian palkintopalleilla.
Toinen rata oli yksinkertaisempi ja lyhyempi, joskin tälläkin radalla oli muutama ansa. Tällä kertaa päätin että mahdollinen nolla ei jäisi ainakaan ihanneajan ylityksestä kiinni. Lämmittelin Mystin hyvin ja leikin sen kanssa ennen rataa. Radalla vauhtia riitti sekä ohjaajalla ja koiralla. Oma liian pitkäksi mennyt juoksuliikkeeni putken jälkeisen esteen jälkeen toi kuitenkin meille vitosen seuraavan esteen kiellosta. Hieman turhaa aikaa tuhrautui myös mutkaan, jonka jouduin tekemään radalla pujottelun jälkeen. Rata jatkui pujottelun jälkeen sellaisesta kulmasta, että nopein vaihtoehto olisi ehdottomasti ollut siirtyä keppien vasemmalle puolelle juoksemaan ja jatkaa siitä sujuvasti rataa. Koska Mysti ei tätä kuitenkaan vielä hallitse, vaan poistuu kepeiltä mikäli itse vaihdan kesken pujottelun puolta, jouduin tekemään tämän kohdan radasta pidemmän kautta. Kieltovirheen korjauksesta ja keppien jälkeen tekemästämme mutkasta huolimatta alitimme ihanneajan neljällä sekunnilla.
Kieltovirheestä huolimatta olin tyytyväisempi suoritukseemme kuin moneen tekemäämme nollarataan. Tämä oli yksi parhaita ratojamme kolmosluokassa ja suurin syy siihen oli, että uskalsin viimein luottaa sekä Mystiin että itseeni, liikkua nopeasti ja ottaa radalla myös riskejä. Nyt tämä alkoi tuntua jo ihan oikealta agilitylta ja tästä onkin hyvä jäädä talvitauolle.
13.11.2009 Omatoimitreenit hallilla
Teimme muutamia pujotteluharjoituksia vaativista kulmista ilman ainoatakaan virhettä. Kiinnitin paljon huomiota omaan sijoittumiseeni keppeihin nähden sekä oman ohjauskäteni liikkeeseen. Minulla on paha tapa huitoa kädellä vähän mihin sattuu (tästä on tullut palautetta myös valmentajilta), mutta nyt pidin huolta että näytin Mystille kepit selkeästi ja rauhallisesti. Ja niinhän se vain tuotti tulosta joka ainoasta kulmasta.
Keppien lisäksi treenasimme jaakotusta. Mysti kääntyy jaakotuksella huomattavasti tiukemmin, mutta koska liike tuntuu vähäisen treenauksen takia itselleni vieraalta, en ole kertaakaan käyttänyt sitä kisoissa. Ja niitä startteja on kuitenkin takana jo varmasti reilut parisenkymmentä. Mysti otti käännökset nytkin jaakotuksella tiukasti ja varmasti, siitäkin huolimatta että oma vasemman käteni ohjausliike olisi voinut olla vieläkin tiukempi.
Treenien päätteeksi harjoittelimme vielä kontakteja sekä keinua, jotka sujuivat niin ikään ongelmitta. Kaikenkaikkiaan mahtavat ja antoisat treenit. Nyt voimme hyvillä fiiliksillä lähteä sunnuntaina kisaamaan.
10.11 Omatoimitreenit hallilla
Eilen olimme aamulla kaverini kanssa treenailemassa piirtämääni melko lailla hankalaa rataa. Haastetta riitti siinä määrin, että meidän harjoituksemme Mystin kanssa tyssäsivät heti viidennelle esteelle, joka koiran piti kiertää takaa ja sen jälkeen hypätä vieressä vasemmalla puolella oleva este edestä. Vaikka kuinka yritin pitää itseni liikkeessä takaa ohjatun esteen jälkeen, Mysti ehti aina tekemään pyörähdyksen ennen hyppyä. Tämä seurauksena treenasin kyseistä estettä liikaa ilman palkkaa ja Mystiltä lähti into treenaamiseen. Oli pakko antaa olla ja tehdä muita esteitä. Treenaamisesta ei tämän jälkeen oikein tahtonut tulla mitään, koska itselläni meni fiilikset.
Lisäksi kokeiin ohjata myös kaverini parsonia. Parsoni oli Mystiä huomattavasti hitaampi ja sen kanssa esteen takaakiertokin onnistui samalla ohjauksella ilman pyörähdyksiä. Itseasiassa vieraan koiran ohjaaminen sujui muutenkin hyvin. Ainoat ongelmat syntyivtä, kun yritin ohjata koiraa yhtä nopeilla ohjausliikkeillä kuin Mystiä, kun ko. koiran kanssa olisi täytynyt olla hitaampi. Kivaa silti oli kokeilla ohjata aivan toisenlaista koiraa.
Sunnuntaina olisi vuorossa seurani järjestämät agilitykisat. Masennuin hieman saatuani kisakirjeen, koska odotteluaikaa starttien väliin kertyy taas pari tuntia. Toivottavasti ei tule paljon pakkasta, jotta tuon ajan voi käyttää lenkkeilyyn. Ei hirveästi huvittaisi seisottaa kylmänarkaa koiraa tuntitolkulla kylmässä kopissa, kylmässä hallissa. Eikä se kylmässä hallissa seisoskelu totta puhuen mitään mukavaa puuhaa omasta mielestänikään ole. Jos tänään satanut lumi on vielä sunnuntaina maassa, toinen ongelma muodostuu kuljetusboxin viemisestä paikan päälle. Fillarin selässä se tuskin kovin lumisella säällä onnistuu. Talvikisaaminen ei oikein muutenkaan ole minun juttuni. Toivonkin että kisat menisivät hyvin, jotta voisin hyvillä mielin vetäytyä kisatauolle. Kisatauon jälkeen meinaan muutenkin kisata hiljaisemmalla tahdilla. Tarkoitus olisi ottaa vain yhtä starttia per kisa siihen saakka kunnes kelit taas lämpenevät.
2.11.2009 JAU:n kisat Hyvinkäällä
Onpas viime päivityksestä taas kulunut aikaa. Lauantaina kävimme testaamassa ensimmäisen kerran tekonurmea JAU:n järjestämissä agilitykisoissa Hyvinkäällä. Tuli siinä samalla testattua myös uusien kenkien pito keinonurmella. Hyvinhän ne kengät pitivät. 
Mysti oli uudesta alustasta niin tohkeissaan, että hiukan jo pelkäsin, että koira kulkee radallakin nokka maassa, niin kuin se teki kun oli tarkoitus lämmitellä omaa suoritusta varten. Vielä lähtöalueella Mysti nuuskutti kovasti maata, eikä haukkunut normaaliin tapaansa, mutta kyllä se siitä lähti kun koira pääsi radalle.
Salme Mujunen oli rakentanut mielestäni kivan radan. Rata ei ollut liian tekninen tai vaikea muistaa. Putkia oli radalla monta (kuten Mujusen radoilla yleensäkin), yhteensä neljä, Lähtönumeromme oli 220. Koiria oli omassa luokassamme 59 ja meidän vuoromme oli jossain puolessa välissä. Mielummin niin kuin heti alussa.
Tällä kertaa hermot pysyivät kasassa ja muisti pelasi. Olikin aivan hämmentävä tunne tutustua rataan, kun veri ja ajatukset kiersivät päässä ja lihakset niskassa tuntuivat rennoilta. Kiitos perusteellisen niskahieronnan, jossa kävin torstaina.
Ensimmäisellä radalla oli oikeastaan vain yksi ongelmakohta heti radan alkuosassa; kepit meille erittäin vaikeassa kulmassa. Suunnittelin aluksi vetäväni Mystin kepeille, mutta harjoitellessani liikettä Mystin kanssa ennen omaa vuoroamme, huomasin ettei liike toimikaan. Päätin vaihtaa vedätyksen valssiin, joka sitten radalla meni kuitenkin koheltamiseksi. Mysti suoritti kepit, ja koko radan, virheittä, mutta kepeillä sählääminen vei turhaa aikaa. Sijoitus 12/59. Eli tuossa porukassa ihan hyvä, ottaen huomioon kuinka tasokkaita ohjaajia ja nopeita koiria oli kilpakumppaneina.
Toisella radalla suoritettiin ensimmäinen rata käänteisessä järjestyksessä. Heti radan alussa oli este ja sen jälkeen kaksi pitkää, suoraa putkea. Tarkoitukseni oli kokeilla kävellä itse molempien putkien päähän ja kutsua Mysti matkaan sieltä. Tein kuitenkin virheen kääntyessäni toisen putken jälkeen tarkistamaan että Mysti pysyy paikallaan. Kyllähän se pysyikin. Siihen asti. Siihen se pakka sitten hajosikin. En pysynyt Mystin perässä, joten Mysti hyppäsi putkien jälkeisen esteen väärään suuntaan ja sen jälkeen meni vielä putken väärästä päästä sisään. Todennäköisesti ohjasin sen sinne itse väärin. Myös toisen putken kanssa oli ongelmia. Mysti ei osaa hakea vielä putkea hyvin takaa. Toisinaan treeneissä hakee, toisinaan taas ei. Tällä kertaa kisoissa Mysti haki putken vasta monen näyttämisen jälkeen.
Nyt olisi tarkoitus ottaa vielä kahdet kisat Purinalla ja sitten kisa/treenitauolle.
24.10.2009 I-HAH:in epikset Hakkilassa
Kävimme epävirallisissa I-HAH:in järjestämissä kisoissa Hakkilassa. Otimme yhden startin ulkopuolisina mölleissä ja toisen epävirallisissa. Mölleissä oli helppo rata ja meninkin radalle harjoittelemaan lähinnä uusia ohjausliikkeitä ja juoksemista. En ole ollut tyytyväinen omaan vauhtiini aikaisemmissa kisoissa. Koska möllirata oli helppo, lujaa juokseminenkin sujui ja ehdin silti ohjata koiraakin. Mysti malttoi odottaa kiltisti lähtölupaa, vaikka kävelin siitä tarkoituksella niin pitkälle kuin se vain radan suorittamisen kannalta oli mahdollista. Puhdas ja nopea rata ja Mysti toimi mahtavasti.
Mutta sitten se epävirallinen rata. Siellä se tapahtui jälleen: muistikatkos. En ehtinyt opetella esteiden järjestystä ennen radalle pääsyä, kuten minulla yleensä on aina tapana tehdä vaan opettelin esteiden järjestyksen vasta radalla viiden minuutin rataantutustumisen aikana. Rata ei tuntunut niinkään vaikealta ohjauksellisesti, mutta koska radalla suoritettiin samoja esteitä samassa järjestyksessä useaan otteeseen ja hyppyjen välillä oli kikkailua, pelkäsin etukäteen radan unohtamista. Vielä rataantutustumisen jälkeenkään rata ei tuntunut olevan oikein kunnolla muistissa. Vuoronnumeroni (4) oli radan kertailun kannalta epäedullinen. Johtuiko se sitten siitä, että hermoilin unohtavani radan, siitä että niskani ovat täysin jumissa eikä veri kierrä aivoihin, vai siitä että aivoni ovat työttömänä täysin surkastuneet, mutta jokatapauksessa radan lopussa tuli hetkellinen black out. Radan loppupuolella koira tuli ohjata samalle esteelle kuin radan alussa. Radan alussa ko. esteeltä vain tuli jatkaa seuraavalle esteelle, kun radan lopussa esteeltä tuli puolestaan kääntää koira takaisin ja jatkaa A-esteelle. Ja niinhän siinä kävi että sen sijaan että olisin ohjannut Mystin kääntymään takaisin, ohjasin sen seuraavalle esteelle. Ja siitä hylsy.
Itse hylsy ei niinkään harmittanut. Tarkoitus kun oli mennä muutenkin vain treenailemaan. Mutta se tapa millä se hylsy tuli. Se otti aivoon ja rankasti. 
Varsinkin kun muu rata meni niin mahtavasti ja Mysti loisti radalla. Takaaleikkauksellakin, jota en ole juurikaan kisoissa kokeillut, rata jatkui sujuvasti. Jos virhe olisi johtunut omasta tai koiran osaamattomuudesta, niin sitä voisi aina treenata. Mutta miten omia aivoja treenataan? Ja kun tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Viime treeneissä opettelin koko radan väärin. Tiedän että olen huono keskittymään ja että alkupään lähtövuorot ovat minulle niitä huonompia juuri sen takia, että en ehdi kerrata rataa mielessäni. Myös kovin tekniset ja samalla sokkeloiset radat ovat niitä, jotka eivät tahdo kaikkine koukeroineen pysyä mielessäni. Mutta lähtövuoroihin kun ei voi vaikuttaa sen enempää kuin siihenkään minkälainen rata tulee milloinkin vastaan. Kyllä tämä tällainen syö sekä naista että motivaatiota. 
11.10.2009 Friskies Cup
Otimme kisoissa vain yhden startin agilityradalla. Rata meni muuten ihan hyvin, mutta unohdin yhden esteen välistä -melkein. Olin jo ohjaamassa radan puolivälissä Mystiä A-esteeltä putkeen kun muistin että A-esteen ja putken välistä olisi pitänyt suorittaa yksi hyppy. Ei muuta kuin isolla kaarroksella takaisin. Kieltovirhehän siitä tuli ja yliaikaakin rapsahti tuosta sekoilusta.
Mysti juoksi radalla hyvin. Omaan juoksemiseeni en ollut tyytyväinen. Juoksen edelleen liian hitaasti, kun pitäisi painaa täysillä. Tuo taisi lisäksi olla nyt joku viides kerta kun minulle tulee oikosulku radalla ja unohdan mihin piti jatkaa ja se ei ole kivaa. Omaa keskittymyskykyäni pitäisi jollain saada parannettua. Osasyy siihen, miksi en pysty painamaan ratoja sata lasissa läpi on se, että minun pitää muistella esteiden järjestystä välissä. Eikö kenelläkään muulla ole samaa ongelmaa?
Tosiaan otimme tarkoituksella vain yhden startin tänään, jotta kisailu ei alkaisi maistua puurolta. Tarkoitus oli tänään pitää Mystin kanssa hauskaa. Se ei oikein onnistunut. Mysti ei ollut sillä tuulella. Lelut eivät kelvanneet. Tiedä sitten syytä...
3.10.2009 Taukoilua
Olemme pitäneet Mystin kanssa agilitysta totaalitaukoa nyt viikon. Tulokset näkyvät silmissä. Mysti ei enää rapsuttele ja nuoleskele itseään läheskään niin paljon ja on sisällä muutenkin huomattavasti rauhallisempi. Agilityn sijaan olemme tehneet pitkiä metsälenkkejä, hölkänneet, leikkineet paljon ja tehneet nenäharjoituksia. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että saan itse kyllä katsoa sinne peiliin. En uskonut, että lajia noin paljon rakastavan koiran kanssa voisi treenata liikaa, mutta nyt näin, että kyllä voi! Luulen että tauko on tehnyt ihan hyvää itsellenikin. Seuraaviin treeneihin menen intopiukeana.
Taukoa olisi tarkoitus pitää vielä keskiviikkoon asti, jolloin alkavat talvikauden treenit. Sen jälkeen käyn ehkä hallilla Mystin kanssa ihan vain heittelemässä palloa ja treenaamassa pujottelua, minkä jälkeen otan sunnuntaina yhden startin Purinan agilitykisoissa. Startin otan harjoituksen kannalta, ei siis turhia paineita sijoittumisesta. Tarkoitus on on tehdä kisasuorituksesta rento ja hauska. Tästä samaisesta syystä ilmoittauduin vain yhteen starttiin. Toinen syy on se, että en halua että kisapäivät ovat Mystille aina samanlaisia, eli pitkiä ja väsyttäviä. Vaihtelua pitää olla. Toisaalta, tässä myös näen vaikuttaako kisoja edeltävä tauko Mystin suoritukseen positiivisella vai negatiivisella tavalla. Eli toisinsanoen lisääkö tauko intoa ja vauhtia sopivasti vai liikaa.Tällä kertaa muistan myös ottaa häkin suojaksi paksun pressun, sekä Mystille häkkiin kunnon pehmusteet, niin se oman vuoron odottelu on toivottavasti edes vähän mukavampaa.
Mikäli Mysti ei ala uudelleen oireilemaan Purinan kisoissa, tai niiden jälkeen, olisi lokakuussa tarkoitus ottaa vielä pyhäinmiestenpäivänä kaksi starttia Hyvinkäällä. Siellä saisi vihdoin testata keinonurmea ja sitä miten uudet lenkkarit toimivat tuolla alustalla. Sen jälkeen marraskuussa otamme mahdollisesti vielä yhden startin, jonka jälkeen vetäydymme kisatauolle. Joulukuussa olisikin sitten tarkoitus viettää kolmesta neljään viikkoa totaalitaukoa ja aloittaa uusi vuosi uutta intoa täynnä.
27.9.2009 Helsingin piirinmestaruuskisat ja piirinmestaruus joukkuekultaa!
Mysti oli tänään mukana voittamassa ATD:lle minien piirinmestaruuskultaa! Meidät valittiin aluksi joukkueeseen varakoirakoksi, mutta yhden kilpailijan jouduttua jäämään kisoista pois, saimme kunnian aloittaa oman joukkueemme kisan ja aloitimmekin sen puhtaalla radalla. Rata oli melko helppo ja lujempaakin sen olisi voinut varmasti vetää. Päätin kuitenkin nopeuden sijasta pelata varman päälle, koska kyseessä oli joukkuekisa. Neljästä joukkueemme koirasta Mystin lisäksi kaksi teki puhtaan radan ja se riitti kisan voittoon. Kyllä oli mahtava fiilis.
Ensimmäinen yksilökisa meni niin ikään hyvin. Tähtäin oli 10 parhaan joukossa, sijoitus oli 12/59. Kokonaisuudessaan Johanna Wüthrichin rata oli minulle hyvin mieleinen ja olin tyytyväinen sekä Mystin suoritukseen että omaani. Ainoastaan kontakteilla meni aikaa, koska jouduin himmailemaan koiraa, ettei se loikkisi kontaktien yli, kuten viime kisoissa meinasi käydä. Kontaktit kun saisimme vielä kuntoon, niin meillä alkaisi oikeasti olla potentiaalia mitaleille. Niitä siis treenaamaan.
Kolmas rata menikin sitten ihan päin sitä itseään. Meidän vuoronumeromme oli yksilökisoissa 57. Odotteluaika oli todella pitkä. Lisäksi yksilökisojen välissä oli vielä ne joukkuekisat. Kesällä kisatessani Hau openissa huomasin, että tällainen tuntien odotteluaika rasittaa ja stressaa Mystiä. Tähän vaikuttaa varmasti hyvin paljon myös se, että minulla ei ole autoa käytössäni, johon voisin laittaa Mystin rauhoittumaan. Mystillä on matkaboxi, jossa se kisojen aikana odottaa vuoroaan, mutta toki noinkin suurista kisoista on vaikea löytää koiralle rauhallista lepopaikkaa.
Kahden startin jälkeen Mysti vaikutti jo melkoisen väsyneeltä ja jopa kyllästyneeltäkin. Meinasin jättää kolmannen startin väliin, mutta kokeilin kuitenkin. Eihän siitä mitään tullut. Ohjasin itse koiran heti radan alussa ohi esteen. Se oli minun mokani. Jatkoin rataa kisanomaisesti kepeille asti, jossa Mysti rupesi haahuilemaan omiaan. Se aloitti pujottelun kaksi kertaa väärin. Sen jälkeen maassa, keppien vieressä, möllöttävä puunlehti kiinnitti sen huomion ja sen vuoksi se poistui kaksi kertaa kepeiltä, eikä halunnut jatkaa eteenpäin. Tein kepit vielä kerran, kädellä ohjaten Mystin kanssa loppuun, jonka jälkeen poistuin radalta. Ensimmäinen kerta kun näin omin silmin, että Mystiä ei agility yksinkertaisesti kiinnosta. Tässä tapauksessa voi ohjaaja kyllä katsella itseään peilistä. Ahneella on paskainen loppu.
Jotain hyvääkin tapauksessa tosin oli; opinpa tietämään koirani voimavarat. Tässä kohdassa myös Mystin stressaavissa tilanteissa ilmenevä epävarmuus tuli esiin. Normaalisti Mysti on agilityssa niin kovassa vietissä, että epävarmuus katoaa. Toisin sanoen Mysti on viettikova. Tänään uupumus ja stressi kuitenkin veivät voiton jopa saalisvietistä ja epävarmuutta on tuollaisessa tilanteessa melko mahdotonta enää paikata. Näköjään. Jatkossa emme ota enää kolmen startin kisoja, ainakaan jos mukana ei ole autoa, johon Mystin voi laittaa rauhoittumaan.
Kisa -ja treenitauon pidämme näillä näkymin joulukuussa. Lokakuussa on tarkoitus ottaa kaksi starttia, mutta jos näissä lokakuun kisoissa ilmenee viitteitä Mystin motivaation puutteesta, siirrymme kisatauolle jo marraskuussa.
23.9.2009 Omatoimitreenit hallilla
Käytiin tänään treenailemassa omatoimisesti eilisen tyyppistä rataa hieman tiukemmilla kulmilla. Oma kroppa kääntyi edelleen notkeasti, eli alan pikku hiljaa päästä jyvälle tästä hommasta. Mystikin suoritti hyvin - kaiken muun paitsi kepit. Jostain syystä se oli sitkeästi sitä miltä että ne pitää aloittaa oikealta puolelta. Videota ei ollut mukana, joten en tiedä teinkö itse jotain väärin. Keppien edessä oli putken pää ja ohjasin Mystin putken suun ohi melko voimakkaalla ohjausliikkeellä. Olisiko syy siinä? Toisaalta, luulisi tuon keppien sisäänmenon olevan koiralla jo selkärangassa kun sitä on niin paljon treenailtu. Joskus aikaisemminkin vastaavaa on sattunut, mutta yleensä silloin kun keppien treenaamisesta on pidetty taukoa. Mene ja tiedä. No, vielä ehtii treenata keppejä ennen sunnuntain kisoja.
22.9.2009 Ohjatut treenit
Kivat kisanomaiset treenit. Teimme MM-skabojen maxi joukkueiden rataa. Yllättävän helppo rata. Tai ehkä se johtui siitä, että osaisin vihdoin taivutella sitä omaa kroppaa. Vielä kun saisi siirrettyä tuon itseluottamuksen ja ennen kaikkea luottamuksen koiraan kisakentille, niin johan rullaisi loistavasti.
20.9.2009 Citybelgien agilitykisat Helsingin Purina-areenalla.
Tuplanollat, joista toinen myös ensimmäinen sijoitusnollamme kolmosissa! Mahtava fiilis. Mystille illalla palkinnoksi makkaraa ja ohjaajalle skumppaa.
15.9.2009 Omatoimitreenit hallilla
Kävimme treenailemassa pitkästä aikaa agilitya. Johan viime treeneistä on lähestulkoon viikko aikaa. Koska olen ollut flunssassa ja näin ollen Mystilläkin on takana kolme pakollista lepopäivää, meno oli treeneissä sen mukaista. Mysti oli niin innoissaan päästessään tekemään jotakin, tai ylipäätään päästessään juoksemaan vapaana, että keskittyminen oli sitten vähän mitä oli. Nopeutta oli kyllä.
Treenailtiin pääasiassa keinua, kontakteja ja keppejä. Puolikuntoisena en itse oikein jaksanut juosta, joten jätin sen homman suosiolla Mystille.
Keinu sujuu nyt oikein hyvin, ehkä hieman hitaanlaisesti, jos jotain negatiivista täytyy sanoa, mutta toisaalta parempi vähän hidas ja varma keinu kuin se supernopea lentokeinu. A-este sujui myös oikein hyvin. Mutta sitten se puomi. Nyt kun vaihdoimme juoksukontakteista takaisin pysäytystaktiikkaan, on puomin suorittaminen mennyt himmailuksi. Kakkosissa sillä ei vielä ajallisesti ollut merkitystä, mutta nyt kolmosissa kun kilpaillaan niistä sekunnin sadasosista, niin ei tuo himmailu kyllä ole mikään hyvä juttu. Mysti kyllä kiipeää puomille todella nopeasti ja se myös selvästi hiffaa sen, että kontaktille pysähdytään sekunnin murto-osaksi ja sitten taas jatketaan matkaa. Mutta jostain syystä kun Mysti lähestyy alastulolla kontaktipintaa, se alkaa himmailemaan. A:lta tullaan alas paljon nopeammin. Olen yrittänyt juosta puomin vieressä ja kannustaa Mystiä lisäämään vauhtia. Tämä auttaa hieman. Parhaiten toimii tällä hetkellä taktiikka, jossa jätän Mystin odottamaan puomin nousuosan eteen ja menen itse odottamaan valmiiksi puomin laskuosan eteen, jonka jälkeen huudan Mystiä tulemaan. Silloin se tulee lujaa. Mutta tällaista nyt on hiukan hankala kisoissa toteuttaa...
10.9.2009 Omatoimitreenit Johannan ja Figon kanssa
Kävimme aamulla treenailemassa agilitya Agitokolassa Johannan ja Figon kanssa projektina keppikulmat, keinu pitkällä suoralla sekä se niiiiin vaikea oman kropan käyttö. Keinu meni hyvin. Ei ongelmaa. Mutta niinhän se on aina treeneissä mennyt. Ne lentokeinut tehdään sitten siellä kisoissa. Myös kepit sujuivat kaikista kulmista, jopa meille niin vaikeasta avokulmasta, oikein mainiosti. Ei ole hukkaan mennyt meidän kova ja välillä niin puuduttava keppitreeni. Myös esteen kiertämiset alkavat pikkuhiljaa sujua kaukokäskyllä. Oma kroppa taipui huomattavasti paremmin kuin tiistaina, mutta se saattoi johtua siitä, ettei tällä kertaa ollut koko rataa muistettavana. Kaiken kaikkiaan oikein hyvät treenit. Myös Leo-pappa pääsi hyppimään muutaman esteen ja oli tapansa mukaan asiasta hyvin tohkeissaan.
8.9.2009 Ohjatut agilitytreenit
Harjoiteltiin oman kropan käyttöä ohjauksessa. Mutta kun ei taivu, niin ei taivu! Hirveän vaikeaa yrittää muistaa mihin suuntaan sitä omaa kehoa piti kääntää, samalla kun ohjaa sata lasissa juoksevaa koiraa ja yrittää muistella rataa kaikkine koukeroineen. Aaargh!
5.9.2009 ATD:n kisat Purinalla
Kolmannet kolmosluokan kisat ATD:n, eli oman seurani järjestämissä kisoissa Purina areenalla. Jalassa upouudet coretex agilitylenkkarit.
Suuri osanottajamäärä ahdisti heti kärkeen. 57 mini3 koiraa... Ja meidän vuoro jossain siellä loppupään puolella. Itse olen huono kestämään pitkiä kisapäiviä pitkän jännittämisen takia. Migreeni iskee yleensä aina jossain vaiheessa. Niin tänäänkin toisen startin jälkeen. Vaikea näitä isoja kisoja on kuitenkaan vältelläkään, etukäteen kun ei vain voi tietää kuinka monta koiraa kisoihin on osallistumassa.
Ensimmäiseen, Seppo Savikon tuomaroimaan, rataan en ehtinyt tutustua etukäteen, eli radan rakennusvaiheessa. Oli ilmeisesti liian kiire vaihtaa tuttujen kanssa kuulumisia. Tämä kostautui virallisessa rataantutustumisvaiheessa, kun liikkeiden ja oikeiden ohjauskulmien sijaan yritin painaa estejärjestystä mieleeni. Rataantutustumisen jälkeen odottavan aika oli pitkä. Liian pitkä. Meinasin miltei nukahtaa, kunnes tajusin äkkiä että edellämme oli enää kymmenisen koiraa odottamassa lähtövuoroaan. Ehdin kävelyttää Mystin ja ottaa muutaman hassun tottisliikkeen. Siinä se. Sitten radalle. Heti radan alkuun, pitkällä suoralla, Mysti teki sen taas; lentokeinun! Ei muuta kuin koira kainalossa radalta pois viidennen esteen jälkeen. Kannatti odottaa omaa vuoroa puoli tuntia. Kyllä otti aivoon!
Tuo oli nyt kolmas kerta kun Mysti tekee radalla lentokeinun. Kaksi viimeistä kertaa olen palauttanut koiran esteelle ja jättänyt radan siihen. Yhteistä näille lentokeinuradoille on ollut Mystin liiallinen kuumeneminen. Treeneissä Mysti ei ole tehnyt lentokeinua koskaan.Kyse ei siis ole siitä, etteikö Mysti kyseistä estettä osaisi.
Suurin ongelma ehkä on, että en vielä osaa lukea koiraa niin hyvin että tietäisin milloin sitä tulee ennen kisoja rauhoittaa ja milloin siitä taas pitäisi purkaa turhat energiat pois. Tänään olisi selvästikin ollut se energianpurkupäivä. Toisaalta, täytyy myöntää että kyllä sitä pitää vähän peiliinkin katsoa. On tuota kaveria taas lelliteltykin vähän liikaa.
Toinen, Ronald Mouwenin tuomaroima, rata meni paremmin, mutta sai sinnekin pääsyä odottaa kyllästymiseen asti. Tuossa vaiheessa, pitkän päivän jälkeen, Mystin keskittyminen lähdössä oli vähän hakoteillä. Ja itsellä se orastava päänsärky. Rata oli melko simppeli. Kaarrokset menivät meillä pitkiksi ja niihin tuhrautui aikaa. Käännökset ovat meillä olleet kakkosissa ja kolmosissa se ongelmakohta. Keinulla himmasin koiraa tahallaan, että se ei vahingossakaan tee lentokeinua toistamiseen. Ja eihän tuo tehnyt. Virheetön rata, mutta samalla agilityuramme ensimmäinen yliaikanolla. Tuolla radalla oli käsittämättömän tiukka ihanneaika. Kyseiseltä radalta sen puitteissa taisi saada nollan vain yksi ainoa koirakko. Oma sijoituksemme oli 4/57, eli ei paha. Tavoite oli päästä 10 parhaan joukkoon. Ja lenkkareilla kelpasi juosta. Ei menneet siis rahat aivan täysin hukkaan.
Nyt ei muuta kuin niitä käännöksiä ja sitä keinua treenaamaan. Ja miettimään millä konsteilla tuon koiran saisi parhaaseen vireeseen ennen rataa. Harmi kun episten aika on tällä haavaa ohitse.
Edes minkäänlaisia oireita vatsanväänteistä ei ollut havaittavissa ja ulostekin oli normaalia, paitsi että sitä oli vähän. Hyvältä siis näyttää. Aamulla annoin jälleen uuden kasvismössöaterian ja illalla sitten taas siipiä agilitytreenien jälkeen.
